Oikein hyvää äitienpäivää kaikille äideille, erityisesti tietysti sille omalle.

Kiitos kaikesta!

102,4. Nyt se sitten lähti uudestaan nousemaan. Hieno juttu!

Tänään on ensimmäinen täysimittainen vapaapäivä pitkään aikaan. 40-päiväinen "työviikko" on takana ja nyt Vainaa viettää ansaittua lomaa ennen huomenna alkavaa uutta työviikkoa. Lomahan tulee ehdottomasti viettää krapulassa, siksipä otimmekin Tiomo the Pikku-Enon kanssa hiukan alkoholia eilen. Oikein mukava kohmelo siitä tulikin, vaikka juominen jäi lopulta aika vähäiseksi. Taas muistaa jonkin aikaa, että alkoholijuomat maistuvat pahalle ja niistä tulee huono olo!

Tuo pitkähköksi venynyt työviikko aiheutti sen, etten suuremmin harrastanut kuntoilua. Parikymmentä kilometriä viikossa sentään ehdin ajelemaan Mustalla Orhilla, tuolla pyöräteiden tummanpuhuvalla ritarilla, Tunturi Daamien hurmaajalla ja Helkama Kulkureiden kauhulla. Torstaina sotkin perinteisen 22:n kilometrin kierrokseni, joka kulkee Kerkkoon, Kaarenkylän ja Monninkylän kautta takaisin armaalle kotipihalle. Matka olikin tavallista mielenkiintoisempi tällä kertaa. Kerkkoon kohdalla eteeni kääntyi erään maatilan pihalta Touko the Maanviljelijä (nimi muutettu) komealla Valtrallaan. Toukon Valtra oli loivassa alamäessä aavistuksen hitaampi kuin uljas Musta Orhini ja siksi olin jo hyvää vauhtia saavuttamassa sen pisteen, että olisin päässyt "tarjoamaan rinnalle", toisin sanoen yrittämään ohitusta. Touko käytti kuitenkin likaisia otteita. Hänellä oli perässään täyteen lastattu lantakärry, josta lentelevien liukumiinojen väistely vei huomioni pois ajosuorituksesta ja tällä julmalla konstilla Touko onnistui pysyttelemään edelläni. Tuoksukaan ei tuossa brutaalissa ajoneuvoyhdistelmässä ollut niitä raikkaimpia...

Kesä on tullut. En mokomaa edes huomannut tuon ankarahkon työrupeaman aikana. Eilen istuin useita kertoja kaikessa rauhassa rappusilla katsellen illan hämärtymistä ja huomasin, että koko kevät on mennyt minulta ohitse. Se on surullista.

Tarppi the Travianliittolainen lukee tätä kuitenkin ja kommentoi välittömästi tuonne liittouman IRC-kanavalle. Laitetaanpa Tarpille sellaisia terveisiä, että jos kiusaat minua tästä tekstistä, laitan jonain kauniina yönä koko Kalmiston peloittavan falangilauman terrorisoimaan kyliäsi! Lisäksi tiedän (melkein), missä asut...

Tein H. the Autoilijalle temput toissayönä. Hän oli parkkeerannut rekkansa sahahallien eteen ja vetäytynyt autonsa makuuosastolle kiskomaan ansaittuja unia. Kello 23.30 eräs rujo kivimiehenrohjake kuitenkin rynnisti pihalle, sytytti liiketunnistimella varustetut halogeenivalot paistamaan suoraan H.:n auton hyttiin, paiskoi ovia ja lopulta käynnisti kaksi erittäin äänekästä kivisahaa, jotka sitten huusivatkin aina aamuun asti. Niin että kauniita unia vain, arvoisa H. the Autoilija! Kivenjalostamon piha ei ole niitä hiljaisimpia yöpymispaikkoja, varsinkaan jos firmassa sattuu työskentelemään päästään seonnut rujo kivimiehenrohjake, jolla on ikävä tapa käynnistellä sahoja kellonaikoihin katsomatta. No, onneksi nyt on pahin takana ja pääsen sahaamaan sellaisia kiviä, jotka vievät Saksalaiselta Peniksenjatkeelta kokonaisen vuorokauden. Voin siis käynnistää sahan aamulla ja se rouskuttaa kiveä sopivasti seuraavaan aamuun asti. Nämä tämänviikkoiset murikat olivat niin nopeita sahattavia, että niitä ehti vetämään kaksi vuorokaudessa.

Periaatteessahan Saksalaiselle Peniksenjatkeelle voisi ohjelmoida useita kiviä kerralla, mutta en luota sahaan enkä omiin ohjelmointikykyihini niin paljoa, että tohtisin moisia systeemeitä lähteä koodailemaan.

Nenä vuotaa. Saanko flunssan sopivasti kesäksi? Jippii!

Juu, kiirettä pitää. Ei ehdi millään päivittelemään blogia. Kaikki aika menee työleirillä ja tuon kelvottoman Travianin kanssa. Nuo kelvottomat Travian-liittolaiseni pakottavat minut kirjoittamaan kelvottomia tiedotteita kelvottomista operaatioistamme kelvottomien naapureidemme kylissä. Pahus!

Tänään piti tulla happea armaalta kaasuntoimittajaltamme. Kyllä, siltä putiikilta, joka on Suomen suurin ja kaunein. Nimessä on kolme kirjainta, joista ensimmäinen on A. Viimeinenkin on A. Keskellä on G. Viimeksi se toi kaasua aamukuudelta ja niin oletin tapahtuvan nytkin. Mutta kuinka ollakaan, tällä kertaa se tilaamamme yksi ainoa säälittävä happipatteri tuli kello 15.33, kolme minuuttia sulkemisajan jälkeen. Minun piti polttaa tänään 50 neliömetriä kiveä saadakseni Tiomo the Pikku-Enolle ja Aleksei the Venäläisvahvistukselle jotain tekemistä. Sattuneesta syystä en polttanut. Sen sijaan teroitin ristipäähakkurin teriä koko kirotun päivän. Sellaista luppoajan täytehommaa, jota ei missään nimessä saisi joutua tekemään näin kiireisessä vaiheessa. Mutta kun armas kaasuntoimittajamme ei suvaitse toimittaa kaasua ajoissa, niin Vainaa viilailee kynsiään ristipäähakkurinteränteroittimen (jippii, yhdyssanahirviö!) kanssa samalla kun kaksi miestä seisoo työttöminä räkätipat tylsistymisen rypistämistä nenistä valuen. Kiitos, oi rakas nimeltämainitsematon kaasufirma!

Tänään oli 37. työpäivä putkeen. Ennätys on rikottu! Ajattelin juhlan kunniaksi viettää täysin vapaan lauantain ja käydä kenties parturissa. Ja mahdollisesti terassilla. Mutta armas kaasuntoimittajamme taisi pitää huolen siitä, että mörköilen työleirillä koko ensi viikonlopun. Kiitos siitäkin!

Eräs kelvottoman liittoumamme kelvottomista johtohenkilöistä tunnusti tänään löytäneensä tämän blogin. Terveisiä tuolle kelvottomalle tulee tässä: Kyllä, olen aina näin katkera ja oikeasti olen paljon rumempi kuin miltä näytän tuossa yläkulman valokuvassa! No, ei sentään, en ole aina näin katkera... Tänään vain oli tavallistakin huonompi päivä. Ja nyt pitää mennä käynnistämään Saksalainen Peniksenjatke. Kyllä siinä puuhassa katkeruus hellittää. Ja lehmät lentävät...

102,1

Olen perin hämilläni.

Nukkumaan.

Aloitetaan siitä suloisesta. Kävimme toissapäivänä Tiomo the Pikku-Enon kanssa Monninkylässä ruokaostoksilla. Pari kertaa kuukaudessa teemme tuon huikean parin kilometrin lisälenkin työpäivän jälkeen. Yleensä silloin, kun Musta Surma pitää tankata. Tällä kertaa törmäsin ruokakaupassa uskomattoman suloiseen olentoon. Parivuotias vietnamilaistyttö oli ilmeisesti juuri hoksannut, että näillä pikku jaloillahan pääsee tarvittaessa etenemään hyvinkin vikkelästi ja hän ottikin raajoistaan kaiken ilon irti. Olin apaattisena pällistelemässä kalahyllyn tienoilla, kun tämä nuori neito töpötteli makkarahyllyn suunnasta minua kohti. Ilmeisesti tyttö päätteli minua katsoessaan, että tuossapa on sangen nälkiintyneen näköinen kivimies, ojensi makkarapaketin minulle, hymyili suloisesti ja lähti tepastelemaan uskomatonta vauhtia kohti uusia seikkailuja. Pari sekuntia myöhemmin paikalle tuli panikoivan näköinen vietnamilaisnainen suunnilleen viisivuotiaan tytön kanssa, otti makkarapaketin minulta pois pyydellen samalla vuolaasti anteeksi ja lähti sitten kirmaamaan siihen suuntaan, johon arveli kaksivuotiaansa kadonneen. Kohtaaminen tuon perheen kanssa oli sen verran hupaisa, että virnuilin vielä nukkumaan mennessänikin kuin puuhevonen kuutamolla. Lapset ovat suloisia. Tuo panikoiva äiti ei tosin tainnut olla ihan sitä mieltä...

Vähemmän suloinen näky odottikin sitten poistuessamme Monninkylästä. Eräs sangen alkoholisoituneen näköinen herrasmies seisoi erittäin oudossa asennossa pyörätiellä ja luonnollisesti tuon asennon syytä piti katsoa hieman tarkemmin. Tulihan sille selitys: miekkonen tunsi ilmeisesti kesken kävelymatkan pakottavaa ulostamisen tarvetta ja kun kakka on tullakseen, pitää se päästää vapauteen... Näky ei ollut mitenkään hurmaava keskellä kirkasta päivää suhteellisen vilkkaasti liikennöidyn tien varressa.

Vappukin sieltä sitten tulla tupsahti. Vappuun kuuluu olennaisena osana holtiton alkoholinkäyttö. Minähän en ole moisiin aineisiin koskenut puoleentoista kuukauteen enkä välttämättä pääse koskemaankaan pitkään aikaan. Siksipä tuntuukin, että kaikki kiusaavat nyt minua onnetonta tämän pakkoraittiuden takia. M. the Virolainen Terämieskin kävi eilen rutiinireissulla laittamassa Saksalaisen Peniksenjatkeen terää iskuun ja hän toi ihan piruuttaan tuliaisina kaksi laatikollista lonkeroa, jotka minä pakkoraittiuteen tuomittu reppana sitten sain kunnian löytää sahan vierestä. Führer ystävällisenä miehenä kiersi veistä haavassa entisestään antamalla toisen laatikon minulle. Hän takuulla tiesi vallan mainiosti, että minulla on vakaa aikomus sahata kiveä koko vappu ja tuleva viikonloppukin. No, eipä tässä oikeastaan ole suurtakaan kiusausta ollut noiden litkujen suhteen. En yksinkertaisesti jaksaisi juoda tölkillistä enempää. Minullahan on tapana maistella harvakseltaan ja silloin tietysti perinteiseen kivimiestyyliin puhtaasti humalahakuisella asenteella. Turha juoda pahanmakuista nestettä pelkän maun takia.

Tänään oli 31. työpäivä putkeen. Myönnettäköön, että viikonloppuisin päivät ovat olleet hyvin lyhyitä, mutta olen kuitenkin ollut läsnä joka päivä. Enää viisi päivää, niin saavutan entisen ennätykseni, joka on 36 työpäivää putkeen. Jippii!